Mitä on hamppu?

Hamppu on yksivuotinen putkilokasvi, jolla on syvälle maahan tunkeutuvat paalujuuret. Kun puhutaan kannabiksesta ja sen eri lajikkeista, viitataan sillä yleensä hamppukasveihin, sekä niistä valmistettaviin tuotteisiin kuten hasikseen joilla on päihdyttäviä tai lääkinnällisiä vaikutuksia. Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin sama kasvi, jolla on eri ominaisuuksia.

Hamppuun saattaa törmätä myös Suomen luonnossa, jossa se kasvaa luonnonvaraisena, olle kuitenkin harvinainen näky. 1900-luvulla hampun tuotantoa rajoitettiin ympäri maailmaa uusien huumausainelakien nimissä, mutta myöhemmin rajoituksia on höllennetty. Suomessa  hamppua on saanut viljellä uudestaan vuodesta 1995 alkaen (1).

Hampun päihdyttävät ja lääkinnälliset vaikutukset ovat löydetty jo vuosituhansia sitten ja aiheeseen liittyy vielä nykyäänkin kiivas keskustelu puolesta ja vastaan. Myös öljy- ja kuituhamppulajikkeiden viljely kiellettiin Suomessa vuosikymmenien ajaksi kokonaan, vaikka kyseiset lajikkeet eivät sovellu päihdekäyttöön (1).

Kannabis ja kannabinoidit

Kannabiksen päihdyttävät ja lääkinnälliset omainaisuudet perustuvat kasvissa esiintyviin kannabinoideihin ja terpeeneihin. Niitä saadaan kannabiskasvista irti kuumentamalla, polttamalla, höyrystämällä tai uuttamalla niitä erilaisia menetelmiä käyttäen. Tähän mennesä hampusta on löydetty eri kannabinoideja yli 100 kappaletta, jonka lisäksi terpeeneejä on havaittu olevan yli 200 erilaista. Keskeisimmät vaikuttavat aineet hampussa ovat delta-9-tetrahydrokannabinoli (THC) ja kannabidioli (CBD), sekä kannabinoli (CBN). THC on kannabiksen päihdyttävä yhdiste. CBD on antipsykoottinen ja neuroprotektiivinen kannabinoidi, eli se on vaikutuksiltaan rauhoittava ja ahdistusta lievittävä. Myös CBN on havaittu olevan rauhoittava ja sitä käytetään mm. unettomuuteen ja erilaisten kiputilojen hoidossa (1).

Hampussa arvokkkain osa on kukinto, sillä kukkien pinnassa on eniten kasvin hartsirauhasia eli trikomeita. Trikomien tehtävä on suojata kukkaa mm. hyönteisiltä ja kuivuudelta. Kukinnoissa on myös eniten kannabinoideja, joita kannabiksen käyttäjät himoitsevat. Myös hampu lehdistä löytyy hartsia ja THC:tä, mutta vähäisempiä määriä kuin kukinnoista (1).

Hamppulajikkeet

Kannabiksen alalajeista on jalostettu jopa tuhansia erilasia kannabislajikkeita, joilla kaikilla on omat tunnistettavat ominaispiirteensä kuten tuoksu, väri, koko, maku ja vaikutukset. Uusia lajikkeita kehitetään jatkuvasti lisää ja ajantasaisin tieto niistä löytyy internetin lajikekantasivustoilta kuten leafly.com (1).

Lajeja on risteytetty keskenään erityisesti kotikasvattajien toimesta ja näitä risteytyksiä kutsutaan hybrideiksi. Ihmisten ansiosta erilaisten hamppulajikkeiden määrä on kasvanut niin valtavaksi, että nykyään voi olla haastavaa sanoa täysin varmaksi minkälaisesta  yksilöstä on lähdetty liikkeelle ja mitkä ovat sen dominoivat vaikutukset. Vaikka yleisesti toisin luullaan, niin pelkästään hybridikasvien ulkonäöstä ei voida suoraan päätellä niiden päihdyttäviä ja lääkinnällisiä ominaisuuksia. Lyhyt ja leveälehtinen lajike voikin olla vaikutuksiltaan sativainen ja puolestaan pitkänä ja hoikkana kasvava laji voi omata indicalle ominaisia vaikutuksia.

Hamppukasvit jaetaan yleensä karkeasti kahteen alalajiin eli Cannabis sativaan ja Cannabis indicaan. Näiden lisäksi on myös kolmas alalaji Cannabis ruderalis, joka on alunperin löydetty Venäjältä ja sitä myöhemmin risteytetty muihin alalajeihin (1).

Cannabis sativa



Cannabis sativa kasvaa pitkäksi ja on ominaisuuksiltaan ohutlehtinen ja hitaasti kypsyvä laji, jota on viljelty aikoinaa päiväntasaajan alueella. Ihanteellisissa olosuhteissa sativalajikkeet voivat yltää jopa seitsemään metriin, mutta sen keskimääräinen pituus on lähempänä kolmea metriä. Väritykseltään sativa on vaaleampi kuin indica. Sativa tykkää lämpimästä ilmastosta ja vaatii kasvaakseen paljon valoa. Täyteen kukintoon pääseminen voi kestää sativalta jopa 16 viikkoa. Kukinnot eivät kuitenkaan ole niin suuria ja tiiviitä kuin indicassa (1).

Sativaa on viljelty jo varhain erityisesti Afrikassa sekä Meksikon, Kolumbian ja Thaimaan alueilla. Sativa on vaikutuksiltaan piristävä ja antaa käyttäjälleen energiaa (1).

Cannabis indica

Cannabis indica on puolestaan lyhytkasvuinen, paksulehtinen ja nopeasti kukkiva hamppulaji. Indica pärjää karummassakin maastossa ja sitä on kasvatettu Lähi-idässä erityisesti hasiksen valmistukseen. Cannabis indica on Suomessa sativaa yleisempi lajike ja väriltää tummemman vihreä. Tuuhealehtinen indica kasvaa alle kaksi metriseksi ja sen kukinnot kypsyvät nopeammin 6-8 viikossa. Kukinnot ovat myös huomattavasti sativaa kookkaampia ja tiiviimpiä. Indica tuottaa kukintojen pintaan paljon hartsia suojatakseen itseään karussa ilmastossa. Lajia on viljelty alkujaan Marokon, Tiibetin ja Afganistanin alueilla (1).

Kotikasvattajien keskuudessa indica on Suomessa suosituin laji, koska kasvi kukkii nopeasti eikä se vaadi niin lämmintä ympäristöä. Sen takia myös monet suomalaiset mieltävät kannabiksen erityisen passivoivaksi ja turruttavaksi, koska Suomessa ei olla niin tottuneita sativa lajiin. Indicalle ominainen vaikutus on rauhoittava ja enemmän kehollinen (1).

Cannabis ruderalis

Venäjällä ja Ukrainassa teiden varsilla kasvaa Cannabis ruderalis. Ruderalis oli pitkään villinä kasvava rikkakasvi, jota on viime vuosikymmeninä alettu viljelemään myös sisätiloissa. Rikkaruohomaisuutta korostaa kasvin pituus, joka jää yleensä enimmillään puoleen metriin tai lyhyemmäksi. Varsi on jämäkkä ja lyhyt ja lehtien väritys vaalean vihreä (1).

Ruderaliksen kukinnot kypsyvät poimittaviksi jopa 10-12 viikossa, ja muihin alalajikkeisiin verrattuna sen saa kukkimaan huomattavasti helpommin. Useimmat ruderalikset alkavat muodostamaan kukintoja 21-30 päivän sisällä itämisestä, riippumatta siitä miten paljon ne saavat valoa. Muut kannabislajikkeet vaativat kukkiakseen myös pimeyttä, mutta ruderalis pystyy tuottamaan kukintoa vaikka jatkuvassa auringonvalossa (1).

Cannabis ruderalis sisältää luontaisesti huomattavasti vähemmän päihdyttävää THC:tä, mutta sen risteyttäminen sativaan ja indicaan on suosittua kasvattajien keskuudessa. Risteyttämisen avulla saadaan niin sanottuja autoflower-lajikkeita ja niistä saatavat siemenet aloittavat kukkimisen automaattisesti 2-4 viikon kuluessa riipumatta valon määrästä (1).

FINOLA – kotimainen öljyhamppulajike

 

Kotimainen Finola on Suomessa jalostettu öljyhamppulajike ja sitä viljellään pääsääntöisesti siementuotantoa varten. Finola eroaa ns. huumaavasta lääkekannabiksesta, siten että lajikkeen THC-pitoisuus (<0,2 %) on erittäin alhainen ja se noudattaa EU:n määräyksiä hyötyhampun viljelyyn liittyen. Lajike sopii erinomaisesti pohjoisiin olosuhteisiin ja siemenet ehtivät kypsyä valmiiksi Suomessakin (2).

Finola on rekisteröity EU:ssa vuonna 1999 ja lajike liitettiin EU:n hyväksyttyjen hamppulajikkeiden listalle vuonna 2003. Finola poistettiin listalta vuosien ajaksi vuonna 2006 liian myöhään otettujen näytteiden takia. Lajike palautettiin takaisin viralliselle tukikelpoisuuslistalle vuonna 2011 kun maa- ja metsätalousministeriön suorittamat kaksivuotiset kokeet osoittivat lajikkeen THC-pitoisuuksien pysyvän EU:n suositusten mukaisina, mikäli THC-näytteet tarkistetaan EU:n komission määritysten mukaisesti 45-65 päivää kylvöhetkestä. Suomessa näytteiden otosta vastaa MAVI (2).

Finola-lajikkeen siemensato vaihtelee vuotuisten olosuhteiden perusteella ollen keskimäärin noin 600-900 kiloa hehtaarilta. Siemen koko on n. 2,5 x 4,5 millimetriä. Tuhat siementä painaa noin 11,3 grammaa (2).

Siemenistä saadaan kylmäpuristamalla arvokasta hampunsiemenöljyä ja se sisältää erittäin paljon omega3– ja –6rasvahappoja. Öljynpuristuksen sivutuotteena saadaan siemenpuristetta eli siemenkakkua, joka on erittäin proteiinirikasta ja monikäyttöistä. Proteiinia puristeessa on noin 35% ja sitä voidaan käyttää myös rehuksi eläimillä (2). Parhaiten hampunsiementen ravintorikkauden saa hyötykäyttöön idättämällä siemenet ensin. Lue lisää aiheesta idätetyt hampunsiemenet.

Hamppu on erinomainen maanparannuskasvi ja myös Finolan vahvat paalujuuret auttavat muokkaamaan maaperää kuohkeammaksi. Puimisen jälkeen maaperä saa jäljelle jäävästä kasvimateriaalista hyödyllistä orgaanista lannoitetta. Lajike sopiikin erityisesti esiviljelykasviksi erilaisille juureksille ja lisäksi se edesauttaa kastematojen kantaa pelloilla. Suuren lehtibiomassan vuoksi Finola varjostaa tehokkaasti ja näin auttaa siten vähentämään rikkakasveja peltoalalla. Viljelyssä ei tarvita lainkaan mitään torjunta-aineita ja kukinnasta hyötyvät myös mehiläiset. Finola sopii hyvin esikasvina viljeltäväksi myös eri viljakasveille (2). Hamppu on myös luonnollisesti gluteeniton ja soveltuu siksi myös gluteenittomaan viljelykiertoon.

Kuituhamppu

Aikoinaan hyvin laajasti ympäri maailmaa viljelty hamppu kokee parhaillaan renessanssia. Sekä hampunviljely että hamppukuidun hyödyntäminen ovat Euroopassa voimakkaassa kasvussa. Suomessa erityisesti kuituhampun osalta asiaan on herätty hitaammin, mutta nyt vihreää valoa ja mahdollisuuksia uuteen kukoistukseen alkaa kuitenkin näkyä myös jopa pohjoisessa Suomessa. Tiedämme historiasta, että Suomen oloihin hyvin sopivia öljy- ja kuituhamppuajikkeita on olemassa ja kestävä hamppukuitu on aikoinaan ollut yksi Suomen tärkeimmistä raaka-aineista. Erityisesti Keski-Suomi on historiallisesti ollut suosittua hampunviljelyaluetta vielä pitkään pellavan syrjäyttäessä hampun muualla Suomessa.

Kuituhamppu on yksivuotinen viljelykasvi, joka voi kasvaa jopa 2–4 metriä korkeaksi. Peltoviljelyssä hampun kasvuaika on noin 112 – 141 vuorokautta. Kuituhampun viljelyala kasvaa Suomessa vuosittain. Hamppu soveltuu erinomaisesti myös luonnonmukaiseen tuotantoon ja vuoroviljelyyn. Tutkimuksissa kuituhampun satotaso on vaihdellut jonkin verran. Parhailla paikoilla on saatu 7–15 tonnin kuiva-ainesatoja hehtaarilta (leveyspiireillä 64–65 º N). Keskimääräinen satotaso on Suomessa kuitenkin noin 4–8 tonnia kuiva-ainetta jokaista hehtaaria kohden. Kuitua tulee noin 1–2 tonnia hehtaarilta. Hamppukuitua käytetään esimerkiksi erilaisiin biokomposiitteihin ja lujitemuoveihin ja sillä voidaan korvata synteettisiä materiaaleja.  Lisäksi muita kuituhampun käyttökohteita on mm. kuivikkeet, katteet ja energiantuotanto (3).

 

Lähteet:

  1. Vanha-Majamaa, A. 2018, Kannabiskirja, Helsinki, Kosmos.
  2.  Finola Oy, www-sivu. Finola.fi. Viitattu 15.05.2021.
  3. ProAgria. www-sivu. ita-suomi.proagria.fi Viitattu 26.10.2021